”Tanssiminen ja koreografian luominen/ kirjoittaminen on ennen muuta liikkumista välissä, saman ja toisen välisessä prosessissa, jota ilman ei ole elämää, ja tämän prosessin tutkimista, kuolemantyön kumoamista…”.
    ━ Hélène Cixous, mukaillen


Kysyn itseltäni, miksi tehdä tanssitaidetta edelleen – aikana, jolloin maailma palaa yhä lähempänä, eri ideologiat käyvät taistelua monin tavoin, joista Ukrainan sota on mitä konkreettisin osoitus samalla kun koko maailmaa yhdistävä, ilmastonmuutoksesta johtuva eläin- ja kasvikunnan elintilan oheneminen etenee väistämättömästi. Miksi siis? Mikä on taiteen paikka tässä maailman ja maailmankatsomusten myllerryksessä ja uudelleenasettumisessa?

Ajattelen koreografioitani usein sävellyksinä, musiikillisina kompositioina, jotka muodostavat liikkeen, äänen, musiikin ja valon kautta affektiivisen resonanssipinnan. Koen olevani kinesteettinen ja äänellinen ihminen, joten teosten visuaalisuuden lopullinen muotoutuminen on usein kaikkein vaikeinta. Työni lähtökohdat ovat usein ovat nimeämättömässä, yössä ja unissa. Siinä mitä arki ei tavoita, pään- ja kehonsisäisissä maailmoissa, joiden esiin kutsuminen lähentelee hiljaista rituaalia vaatien vahvaa uskoa ja väärintekemisien unohtamista. Pidäkkeetöntä kyselemistä ja raivostuttavaa päättäväisyyttä, jopa silloin kun väsymys ja pitkät unettomuusjaksot tuottavat hallusinaation kaltaisia olotiloja ja ajatuksia kuoleman väistämättömyydestä. Juuri silloin tanssi on se toinen, jonka kanssa jaan maailman ja koen yhtenäisyyttä sen kanssa.

Tanssi taiteena on tässä hetkessä ja eri tavoin jaettu ruumiillis-mielellinen kokemus, jonka kautta katsoja voi löytää itsestään jotain erityistä, joka ohittaa tutun normiston ja ajatusmallit.

Tänä pirstalaisen tiedon, pandemian ja sodan kuluttamana aikana, jolloin jaetut keholliset ja tunteelliset kokemukset ovat unohtuneet jokapäiväisestä elämästä, tuntuu tärkeältä tehdä taidetta, joka yhdistää meidät toisiimme sekä tuo meidät tietoiseksi osallisuudestamme elollisen ja elottoman olemassaoloon ja kytkeytyneisyydestämme maailmaan. Jo ennen koronaviruksen aikaa oli havaittavissa jatkuva ja voimakas talousliberalismin pohjavire sekä autoritaaristen johtajien vallan kasvu. Molempien taustalla vaikuttivat totalisoivat halut ja maailmankuvat. Ei ole syitä olettaa, että nämä yhteiskunnalliset tendenssit tulisivat katoamaan. Kehitys on tuonut länsimaisessa demokratiassa kasvaneelle naistaiteilijalle yhä selvemmin esiin sen, miten hauraita demokratian rakenteet maailmassa ovat.

Tanssin ja koreografian tekeminen on jatkuvaa uudelleenarviointia, uudelleen synnyttämistä – teosten, ajatusten ja materiaalien. Kehollinen läsnäolo ja yhteisten tilojen jakaminen esitystilanteessa ovat asioita, joille rakentuu uskoni tanssitaiteen voimaan, joka ei ole sosiologisesti paikannettavissa vaan omalakista ja ennalta-arvaamatonta. Taide on mahdollisuus pitää yllä mielikuvituksen vapautta ja hierarkioista vapaata tunne- ja ajatusmaailmaa. Tanssi ehdottaa jotain uutta ja erityistä, jolle ei ole olemassa yhtä, ennalta hyväksyttyä arvoa vaan joka avaa moninaisuuksia ja erillisyyksiä. Hélène Cioux’n sanoin ”se tarkoittaa ennen kaikkea kahden- ja molempien haluamista, yhden ja toisen sekä molempien muodostaman kokonaisuuden, jossa osapuolet eivät ole jähmettyneet jatkuvaan taisteluun, toisen ulossulkemiseen tai surmaamiseen vaan jossa niitä vie eteenpäin alituinen vuorovaikutus, yhden ja toisen, kahden erilaisen subjektin välillä ”.

Liisa Pentti, kesäkuussa 2022

Liisa Pentti on suomalaisen tanssin uranuurtajia. Hän valmistui tanssintekijäksi Amsterdamin teatterikoulun modernin tanssin osastolta (SNDO) vuonna 1986 ja oli 1980-luvulla yksi suomalaista tanssitaidetta ja kulttuurielämää ravistelleista postmodernin tanssin tekijöistä, jotka avasivat uusia ilmaisumuotoja ja mahdollisuuksia.

Pentti oli oman taiteellisen työnsä ohessa myös Zodiak Presents ry:n ja Zodiak – Uuden tanssin keskuksen kantavia voimia vuosina 1987–2011 ja raivasi väsymättä tietä uudelle tanssille ja taiteelle. Liisa Pentti oli yksi Sivuaskel-festivaalin perustajista ja työskenteli festivaalin taiteellisessa työryhmässä 1996–2009. Hän toimi Täydenkuun Tanssien taiteellisena johtajana 2013, jolloin festivaalin teema oli After Contemporary? Festivaali piti sisällään esitysten lisäksi aiheeseen keskittyvän symposiumin. Pentti vastasi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ruotsinkielisellä näyttelijäntyön laitoksen liikunnanopetuksesta 1990–2019.

Pentti on opettanut autismin kirjon nuorista koostuvaa ryhmää vuodesta 2015. Ryhmä on toteuttanut yhdessä kaksi esitystä, jotka on esitetty Zodiak Stagella vuosina 2018 ja 2021. Liisa Pentti toimii jatkuvasti opettajana, tanssijana ja koreografina Suomessa ja ulkomailla. Hän on kirjoittanut monia artikkeleita ja tekstejä liittyen tanssitaiteen sisältöihin ja sen paikkaan maailmassa.

Koreografi Liisa Pentti sai Stina Krookin säätiön palkinnon vuonna 2015 ja vuonna 2019 hänelle myönnettiin Esittävien taiteiden Valtionpalkinto.

Liisa Pentti +Co on helsinkiläinen tanssiryhmä, jonka keskeiset arvot ovat taiteellinen tinkimättömyys ja omaäänisyys. Vuonna 2000 perustetun ryhmän taiteellinen profiili sijoittuu tanssin, esitystaiteen ja nykyteatterin kansainväliseen kenttään. Liisa Pentti +Co:n työskentelyä leimaa kokeellisuus ja uusien ilmaisumuotojen etsiminen.

Mielikuvitus, yhteisöllisyys sekä tietoisuus taiteen ja yhteiskunnallisten suhteiden välisestä vuoropuhelusta ovat tanssiryhmän taiteellisen sisällön lähtökohtina. Ryhmän työskentelyn ytimessä on koreografi Liisa Pentin ajattelu, joka on omaäänistä ja yleisöä puhuttelevaa. Teokset ovat saaneet kiittävää palautetta niin alan asiantuntijoilta ja kriitikoilta kuin laajalta katsojakunnaltakin.

Tärkeä osa ryhmän toimintaa ovat opetus- ja kurssitoiminta, kesäresidenssit, erilaiset tanssitaiteen tapahtumat ja seminaarit sekä artikkelit.

Liisa Pentti +Co on toteuttanut muun muassa kansainvälisen Per Forma-festivaalin Suvilahdessa 2011, Muistijäljet – Les Traces Mnésiques: Tanssi ja sen dokumentaatio-tapahtuman yhteistyössä Kiasma-teatterin kanssa 2012 sekä Tanssin kirjoittamaton historia-seminaarin Esitystaiteen keskuksella 2014. Kaksiosainen Postmoderni tanssi Suomessa? -tapahtumakokonaisuus tehtiin yhteistyössä Kulttuurikeskus Stoan kanssa vuonna 2016. Tapahtuman pohjalta julkaistiin Niko Hallikaisen ja Liisa Pentin toimittama samanniminen kirja (Kinesis 2018). Ryhmä oli aloitteentekijä ja toimija yhteispohjoimais-venäläisessä After Contemporary -hankkeessa vuosina 2011–17. Vuonna 2018 järjestettiin yhteistyössä Kiasma-teatterin kanssa keskustelu Tanssi ja arkkitehtuuri tilassa. Helmikuussa 2021 ryhmä järjesti yhteistyössä Zodiak – Uuden Tanssin keskuksen kanssa kansainvälisen Creating Spaces for Creativity -seminaarin, johon kuului kolmepäiväinen Trude Conen vetämä työpaja. Syyskaudella 2021 järjestettiin yhteistyössä esitystaideryhmä Oblivian kanssa Together In The Universe of Sound -tapahtumasarja Maunula-talossa.

Liisa Pentti +Co:n taustayhteisö on Tanssiryhmä +Co:n kannatusyhdistys ry. Hallituksessa ovat tällä hetkellä: Isabel González (puheenjohtaja), Dick Idman, Esa Laaksonen, Pia Lindy, Liisa Pentti, Mika Väyrynen ja Joanna Wingren. .