Category

Performances

La Folia @2016

By Performances, Works

 

LA FOLIA @2016

La Folia @2016 is a reconstruction of Liisa Pentti’s choreography La Folia Melancolia from 1993. La Folia Melancolia is based on the memoir of Albert Speer, Adolph Hitler’s minister of defense, and the human spirit of survival. The central theme of the memoir is Speer’s attempt to understand what happened and to write his own version of the events. At the same time, the memoir is a revealing description of fundamental paradoxes concerning the hunger for power, the (childish) pleasure of power, the longing for community, and the manipulation of community.

La Folia Melancolia drew out the legacy of war and its horror and anxiety – on an individual, a woman.  It was a dance ritual where slow and repetitive patterns created a movement landscape amidst the ruins. La Folia Melancolia was performed at the Cable Factory in Helsinki in 1993, by Liisa Pentti and Katariina Vähäkallio. Soundspace was created of compositions by Patrcik Kosk, Hans Peter Kuhn and Karl-Heinz Stockhausen.

Now, 20 years later, Liisa Pentti revisits the themes of power and violence, memories and survival. La Folia @2016 is a reconstruction of the original choreography, but in a new form. This reconstruction not only tackles themes that are current once again, but also poses the question of the possibility or necessity of reconstruction in dance – the contemporaneity of dance and the possibilities of choreography.

 

Choreography: Liisa Pentti
Dance: Katariina Vähäkallio ja Liisa Pentti
Lighting design: Meri Ekola
Sound design: Patrick Kosk, Jouni Tauriainen
Space design: Emma Helle

Premiere: 15 April, 2016 19:00
Other performances:
16 April, 2016 19:00
17 April, 2016 19:00
Mad House Helsinki

12 May, 2016 19:00
13 May, 2016 21:00
14 May, 2016 18:00
Postmoderni tanssi Suomessa?

 

Liisa Pentin koreografia La Folia Melancolia vuodelta 1993 pohjautuu Hitlerin puolustusministerin ja arkkitehdin Albert Speerin muistelmiin ja siitä kummunneeseen pohdintaan ihmisen ristiriitaisuudesta ja kyvystä selviytyä. Muistelmien kantava teema on Speerin pyrkimys ymmärtää tapahtunutta ja kirjoittaa tapahtuneesta oma versio. Samalla muistelmat ovat myös paljastava kuvaus eräistä ihmisen perimmäisistä ristiriidoista, jotka koskettavat potentiaalista vallanhalua, vallassa olemisen synnyttämää (lapsellista) nautintoa ja siitä seuraavaa hybristä sekä yhteisöön kuulumisen tarvetta ja yhteisön manipulaatiota sen antamalla mandaatilla. Tämä mandaatti mahdollisti viime kädessä uskonnollis-poliittisten riittien suorittamisen ja kaaoksen, pelon, hulluuden ja mielen väkivaltaisen ja armottoman puolen esiin tulemisen 1930- luvun Saksassa.

La Folia Melancolia oli teos, joka piirsi esiin yksilön – naisen – tapaa käsitellä sodan perintöä ja sen sisältämää kauhua ja ahdistusta. Se oli tanssillinen rituaali, jossa hitaasti toistetut, unenomaiset liikekuviot loivat liikkeellisen maiseman raunioiden keskellä. Teoksen alkuperäisversio, La Folia Melancolia, esitettiin Kaapelitehtaan Turbiinisalissa ja siinä esiintyivät Liisa Pentti ja Katariina Vähäkallio. Teoksen äänimateriaalina käytettiin Patrick Koskin, Hans Peter Kuhnin ja Karl-Heinz Stockhausenin musiikkia.

Koreografi Liisa Pentti palaa nyt, 20 vuotta myöhemmin, tähän teemaan ja haluaa löytää mielekkään suhteen vallan ja väkivallan, muistojen ja niistä selviytymisen välille. La Folia @2016 on rekonstruktio ja aikalaisteos teemoista, joita alkuperäinen koreografia piti sisällään. Teoksen muoto on uusi, mutta sen sisältämät, muistamiseen ja selviytymiseen liittyvät kysymykset ovat jälleen ajankohtaisia. Teoksen kaivaminen haudasta asettaa myös kysymykset rekonstruktiosta ja sen mahdollisuudesta ja tarpeellisuudesta tanssitaiteessa – toisin sanoen tanssin tämänhetkisyydestä sekä koreografian mahdollisuuksista koskettaa ja avata jotain yhteiskunnallista.

Koreografia: Liisa Pentti
Tanssi: Katariina Vähäkallio ja Liisa Pentti
Valosuunnittelu: Meri Ekola
Äänisuunnittelu: Patrick Kosk, Jouni Tauriainen
Tila: Emma Helle

15 huhtikuu 2016 19:00
16 huhtikuu 2016 19:00
17 huhtikuu 2016 19:00
Mad House Helsinki

12 toukokuu, 2016 19:00
13 toukokuu, 2016 21:00
14 toukokuu, 2016 18:00
Postmoderni tanssi Suomessa?

The Sinking of the Titanic (2015)

By Performances, Works
The Sinking of the Titanic (2015) Photo: Esko Koivisto

The Sinking of the Titanic (2015) Photo: Esko Koivisto

 

THE SINKING OF THE TITANIC

 

Liisa Pentti +Co and Sibelius Academy’s NYKY Ensemble performed The Sinking of the Titanic, a cult work from the 1970s, in collaboration with Gavin Bryars and Philip Jeck. The Sinking of the Titanic is a landscape formed by dance, music and space. The spectator’s own memories intermingle with cultural images and the collective consciousness. Bryars’s composition is based on the 1912 tragedy of RMS Titanic that collided with an iceberg on the coast of Newfoundland. The composition utilises elements related to the catastrophe, including musical pieces and the hymn Nearer, My God, to Thee, which is the alleged song the band was playing before the ship hit the iceberg, and also when the ship was sinking. The foundation of this collaborative work is based on the sinking of the Titanic, the ongoing battle for the reconciliation of nature and technology, and Bryars’s idea of time continuing eternally in underwater conditions.

On the basis of the composition, Liisa Pentti created a dance performance exploring the movement of time.

Liisa Pentti, choreographer and director
Gavin Bryars, composition
Meeri Altmets, Janne Aspvik, Rea-Liina Brunou, Johanna Ikola, Andrius Katinas, Carita Lähteenmäki and Nina Viitamäki, dance
NYKY Ensemble, music
Gavin Bryars (UK), double-bass
Philip Jeck (UK), turntables and electronics
Emil Holmström, direction of NYKY Ensemble
Meri Ekola, lighting design
Bob Brunell (UK), sound design
Terttu Torkkola, costumes
Graziella Tomasi (Italy, Germany), staging
Libero Mureddu and Sanja Karppinen, producers

Premiere 26.11.2015
Music Centre, Helsinki

 

 

Liisa Pentti +Co ja Taideyliopiston Sibelius- Akatemian NYKY Ensemble esittivät Musiikkitalon Black Boxissa 1970-luvun kulttiteoksen The Sinking of the Titanic yhteistyössä musiikin säveltäjän, Gavin Bryarsin ja Philip Jeckin kanssa. Sävellys perustuu vuonna 1912 tapahtuneeseen tragediaan, jolloin RMS Titanic -laiva törmäsi jäävuoreen. Sävellyksessä hyödynnetään katastrofiin liittyviä elementtejä, mukaan lukien musiikkikappaleita ja virttä Sua kohti Herrani, jonka kerrotaan soineen laivan upotessa. Titanicin uppoaminen, luonnon ja teknologian yhteensovittamisesta käytävä jatkuva kamppailu sekä Bryarsin ajatus ajan ikuisesta jatkumisesta vedenalaisissa olosuhteissa ovat kysymyksiä, joiden varaan yhteistyöteos rakentuu. Liisa Pentti loi sävellyksen pohjalta tanssiteoksen, jossa pohditaan kuinka aika liikkuu.

Liisa Pentti, koreografia ja ohjaus
Gavin Bryars (UK), sävellys
Meeri Altmets, Janne Aspvik, Rea-Liina Brunou, Johanna Ikola, Andrius Katinas, Carita Lähteenmäki ja Nina Viitamäki, tanssi
NYKY Ensemble, musiikki
Gavin Bryars (UK), kontrabasso
Philip Jeck (UK), levysoittimet ja elektroniikka
Emil Holmström, NYKY Ensemblen ohjaus
Meri Ekola, valosuunnittelu
Bob Burnell (UK), äänisuunnittelu
Terttu Torkkola, puvustus
Graziella Tomasi (Italia, Saksa), lavastus
Libero Mureddu ja Sanja Karppinen, tuottajat

Kantaesitys 26.11.2015
Musiikkitalo, Helsinki

 

WDMSNLCA – Why Does My Sister Not Like Contemporary Art? (2015)

By Performances, Works

WDMSNLCA_web4

 

WDMSNLCA – Why Does My Sister Not Like Contemporary Art?

WDMSNLCA on pienimuotoinen salonkiesitys. Sen upottavista sohvatyynyistä heijastuu nykytaiteen olemus ja asema kulttuurissa, jossa markkinat ja taide syleilevät toisiaan. Teos rauhoittaa ja hivelee aisteja liikkeen, laulun ja lörpöttelyn keinoin tarjoten samalla hämmästyttäviä oivalluksia myös niille, joita nykytaide on pelottanut. Mikä parasta, tämän esityksen jälkeen pelko on varmasti kasvanut.

Estetiikan käsitteiden varomattomaan imitaatioon perustuvassa esityksessä ihmetellään muun muassa sitä, mitä (nyky)taide on, onko nykytaiteella laatukriteereitä ja kuka ne omistaa? Ja minkälainen taide saa maksaa?

Näihin päivänpolttaviin ja samalla ikuisiin kysymyksiin Liisa Pentti ja Riikka Theresa Innanen etsivät vastauksia muun muassa kieltämällä painovoiman ja kinesteettisen empatian. Onko meillä taidetta tai elämää senkin jälkeen, kun unelmat on brändätty?

 

WDMSNLCA is a small-scale salon performance. The luxurious pillows of its sofas reflect the essence and position of contemporary art in a culture where art and commerce are locked in a constant embrace. The performance soothes and caresses the senses using movement, singing and chattering, while also giving surprising insights to those who usually feel intimidated by contemporary art. And the best thing is: they are guaranteed to feel even more intimidated after experiencing this.

Based on careless imitation of aesthetic concepts, WDMSNLCA wonders what (contemporary) art is, is there a quality criteria to it, and if there is, who owns that criteria? And what kind of art is permitted to have a price tag on it?

Liisa Pentti and Riikka Theresa Innanen look for answers to these very topical yet eternal questions by using such methods as denying gravity and kinaesthetic empathy. Is there still a possibility of art, or life, after our dreams have been branded?

 

Työryhmä / Team

Konsepti, ohjaus / Concept, direction: Liisa Pentti
Esiintyjät / Performers: Riikka Theresa Innanen, Liisa Pentti
Taiteellinen neuvonantaja / Artistic advisor: Frans Poelstra
Valosuunnittelu / Light design: Meri Ekola
Äänisuunnittelu / Sound design: Patrick Kosk
Puvustus / Costumes: Terttu Torkkola
Tuotanto / Production: Liisa Pentti +Co, Zodiak – Uuden tanssin keskus
Kuvat / Photos: Timo Wright

Some plants need more light than others, but all need at least a little (2015)

By Performances, Works

Plants_poster-803x1024

BLAUE FRAU & LIISA PENTTI:
SOME PLANTS NEED MORE LIGHT THAN OTHERS, BUT ALL NEED AT LEAST A LITTLE

In collaboration with the Helsinki Festival / Stage Festival

 

The feminist theatre group Blaue Frau collaborates with the diva of contemporary dance, Liisa Pentti, in this story of reincarnation. Some plants need more light than others, but all need at least a little is a tale of modern day perfectionism and how it can smother us. The performance transforms the stage into a space where life has disappeared, creating a void in which something new can begin and thrive.

Performed in Swedish, translated in Finnish and English.

Working group: Sonja Ahlfors, Mari Paikkari, Meri Ekola, Emil Grudemo El Hayek, Emma Helle, Liisa Pentti, Pauliina Turakka Purhonen, Jouni Tauriainen, Joanna Wingren, Johan Isaksson, Fredrik Gräsbeck

Read more: http://blauefrau.com/2015/05/16/some-plants-need-more-light-than-others-but-all-need-at-least-a-little/

Premiere 21.8.2015
Diana Scenen, Helsinki

 

 

Kulttimaineen saavuttanut feministinen teatteriryhmä Blaue Frau juhlii 10-vuotista olemasssaoloaan yhdessä nykytanssin diiva Liisa Pentin kanssa. Esitys toivottaa katsojat tervetulleeksi paikkaan, jossa ei tarvitse tuottaa mitään ja jossa kaikki tarvittava jo on, tai on jo ollut. Katastrofin, loppuun palamisen ja juhlien jälkeiseen paikkaan, missä jokin uusi odottaa muotoaan, leväten ja hiljaa.

Some plants need more light than others, but all need at least a little on esitys tyhjyydestä, joke syntyy tavoitellessamme kaikin voimin täydellisyyttä ja sen tuomaa onnea. Suorittaessamme elämää unohdamme maut, tuoksut ja valon tunteen kasvoillamme. Palamisen jälkeen seuraa tyhjiö, jossa jokin voi alkaa uudestaa. Kasvien keskellä hakeudumme aistien ja havainnoinnin sekä tuntemusten ja aavistusten pariin ja jätämme taaksemme kulutuskulttuurin vaatimukset ja suorittamisen ankarat käytännöt matkalla uuteen paratiisiin.

Teoksen esityskieli on ruotsi, käännetty suomeksi ja englanniksi.

Työryhmä: Sonja Ahlfors, Mari Paikkari, Meri Ekola, Emil Grudemo El Hayek, Emma Helle, Liisa Pentti, Pauliina Turakka Purhonen, Jouni Tauriainen, Joanna Wingren, Johan Isaksson, Fredrik Gräsbeck

Kantaesitys 21.8.2015
Diana-näyttämö, Helsinki

Laiva – The Ship (2014)

By Performances, Works
LP__03 (1)

 

LAIVA – THE SHIP

Laiva – The Ship is a performance concept based on the composition The Sinking of the Titanic by English composer Gavin Bryars. He gathered inspiration for the piece from both the idea of memory and the eternal continuation of time and sound in underwater conditions. 2012 was the centenary of the sinking of the mighty ship off the coast of Newfoundland. Her collision with an iceberg was a terrible tragedy which killed over 2000 people but also became a symbol for the collision between modern technology and the forces of nature – hubris followed by catastrophe.

Laiva – The Ship is a performative landscape generated from these ideas. We approach the theme on the one hand through popular imagery based on James Cameron’s film, where melodrama and the theme of eternal love replace the icy and lethal reality in our imagination giving it an aura of romanticism, on the other hand referring to Marconi’s idea of the eternal continuation of sound under water. From these elements emerges the underwater variety in which the personal imagery of the audience combines with the collective consciousness and our shared cultural imagination.

The first version of Laiva – The Ship was performed in Kiasma on 24th and 25th of October 2014 as part of Poikkeustila – performing arts event.

The second version of Laiva – The Ship was performed in Eskus Performance Center in Helsinki in November 2014.

 

 

Laiva – The Ship -esityskonsepti perustuu englantilaisen Gavin Bryarsin sävellykseen The Sinking of The Titanic, jonka inspiraationa on ollut muisti sekä ajatus äänen ja ajan ikuisesta jatkumisesta vedenalaisissa olosuhteissa.

Titanicin törmääminen jäävuoreen ja sen uppoaminen oli paitsi murhenäytelmä, myös modernin ajan ihmisen luoman tekniikan ja insinööritaidon yhteentörmäys luonnonvoimien kanssa – hybris, jota seurasi katastrofi.

Laiva – The Ship on vedenalainen varietee, joka muodostaa näiden kysymysten pohjalta kehittyvän esityksellisen maiseman, jonka ensisijainen lähtökohta liittyy Titanicin kohtalon synnyttämään populaarikuvastoon. Esityksen toinen teema liittyy radion keksijän Giugliemo Marconin ajatukseen äänen ikuisesta jatkumisesta vedenalaisissa olosuhteissa.

Teoksen ensimmäinen versio esitettiin Kiasmassa 24.-25.10.2014 osana Poikkeustila -esitystaidetapahtumaa.

Toinen versio esitettiin Esitystaiteen keskuksessa Helsingissä 11.–17.11.2014.

”Laiva – The Ship -esityksen vaivihkainen vakavuus ja ankaruus vaikuttavat.” Maria Säkö, HS 19.11.2014

”Koreografi Liisa Pentillä on ainutlaatuinen kyky. Hän pystyy luomaan täysvalossa, lähietäisyydellä tapahtuvasta esityksestä luontevan ja lämminhenkisen tapahtuman..” Annikki Alku, Demokraatti 17.11.2014 (arvio teoksesta Laiva – The Ship)

 

 

Työryhmä / Team:

Konsepti / Concept: Liisa Pentti
Esiintyjät / Performers: Rea Liina Brunou, Andrius Katinas, Carita Lähteenmäki, Liisa Pentti
Valosuunnittelu / Light design: Meri Ekola
Äänisuunnittelu / Sound design: Jouni Tauriainen
Tila / Stage design: Graziella Tomasi
Puvustus / Costumes: Terttu Torkkola
Tuotanto / Production: Liisa Pentti +Co

 

Photos: Esko Koivisto

Link to press photos

Liisas Danst Rosas (2014)

By Performances, Works

liisas_danst_rosas_4

 

LIISAS DANST ROSAS

Liisas Danst Rosas is a frivolous homage by two female choreographers to the own bodies, and to the wild wisdom and  embedded memories that those bodies carry.

Two choreographers with extensive careers – Liisa Pentti and Liisa Risu – revisit their dancing pasts in the 1980s: what were their influences back then, and how do they appear now, 30 years later?

Two Liisas reveal their idols and influences, from Anna Teresa de Keersmaeker to Bob Fosse, and create a world of their own. This cheerful and shameless duet also creates a new story for dance history.

Concept, dramaturgy and direction: Liisa Pentti
Choreography and dance: Liisa Risu, Liisa Pentti
Visual environment: Vincent Roumagnac
Sound environment: Jouni Tauriainen
Costume design: Terttu Torkkola
Texts: the working group
Music: Bela Bartok, String Quartet no 4
Marketing and communication: Creatika Oy
Photos: Esko Koivisto, Mia Kivinen
Video: Riikka Theresa Innanen
Production: Liisa Pentti +Co

Premiere 23.5.2014
STOA, Helsinki, Finland

Duration 70 min

 

 

Liisas Danst Rosas on kahden naiskoreografin kevytkenkäinen kunnianosoitus omille kehoille, niiden villille viisaudelle ja niihin sisältyvälle muistille.

Teoksessa kaksi pitkän linjan tekijää, Liisa Pentti ja Liisa Risu, palaavat omaan tanssilliseen menneisyyteensä 1980-luvulle: ketkä silloin heihin vaikuttivat ja miten tuo perinne on jäljellä nyt, 30 vuotta myöhemmin?

Liisat paljastavat teoksessa omat eurooppalais-amerikkalaiset taustavaikuttajansa Anna Teresa de Keersmaekerista Bob Fosseen ja synnyttävät sitä kautta omehtoisen maailmansa. Hilpeä ja häpeilemätön duetto luo samalla uuden kertomuksen tanssin historiaan.
 Se kertoo merkeistä, viitteistä ja kopioista, jotka sisältyvät tanssitaiteen kirjoittamattomaan historian ja muokkaavat sen tulevaisuutta.

Konsepti ja ohjaus: Liisa Pentti
Koreografia ja tanssi: Liisa Risu, Liisa Pentti
Tila: Vincent Roumagnac
Äänisuunnittelu: Jouni Tauriainen
Puvut: Terttu Torkkola
Tuotanto: Liisa Pentti +Co

Ensi-ilta 23.5.2014
STOA, Helsinki

Kesto 70 min

 

 

 

 

Spaceparticles #10 (2013)

By Performances

 

 

SPACEPARTICLES #10

Liisa Pentti +Co:n Spaceparticles -projektin kolmas ja viimeinen osa #10 yhdistää tanssin, musiikin ja visuaalisuuden. Teoksessa tanssijat sulautuvat musiikkiin: kukin tanssija on soitin, joka yksilöllisellä tavallaan toteuttaa sävellystä.

Projekti on Liisa Pentti +Co:n avaus uudelle tavalle tehdä koreografiaa. Teoksen perustana on nykymusiikin kiitetyimpiin säveltäjiin kuuluvan Terry Rileyn minimalistisen musiikin klassikko, harvoin Suomessa esitetty In C. Teoksen päätösosassa vangitsee tanssin lisäksi elävä musiikki: Sibelius Akatemian taidokas kymmenhenkinen NYKY Ensemble –orkesteri.

Spaceparticles #10 saa ensi-iltansa Mediakeskus Lumeessa lokakuussa. Teossarjan ensimmäiset osat #6 ja #5 esitettiin 2012 ja 2013 galleria- ja studiotiloissa Helsingissä, jotka saivat sekä yleisöltä että lehdistöltä erittäin positiivista palautetta.

Työryhmä/Team:

Konsepti ja ohjaus/Concept and direction: Liisa Pentti
Musiikin ohjaus/Music direction: Tim Ferchen
Tanssijat/Dancers: Kimmo Alakunnas, Janne Aspvik, Rea Liina Brunou, Riikka Theresa Innanen, Carita Lähteenmäki, Sara Soulié, Nina Viitamäki ja Liisa Pentti
Musiikki/Music: NYKY Ensemble; Michelle Kim Kyung Hyun, Fatima Boix, Tomi Nikku, Sibill Urweider, Jaakko Kulomaa, Jitka Bastova, Lotta Ahlbeck, Markus Hallikainen, Veera Vallinkoski, Jouni Tauriainen
Valosuunnittelu/Light design: Meri Ekola
Saliääni/Space sound: Tuukka Tervo
Tila/Space: Graziella Tomasi
Puvustus/Costume design: Terttu Torkkola
Tuotanto/Production: Sanja Karppinen (Liisa Pentti +Co) ja Libero Mureddu (NYKY Ensemble)

Kantaesitys/Premiere: 18.10.2013, Mediakeskus Lume, Helsinki

 

Kuva/Photo: Esko Koivisto

Link to press photos

 

Spaceparticles #5 (2013)

By Performances

 

 
Spaceparticles5-14

SPACEPARTICLES #5

Spaceparticles #5 explores the relationships between dance, music and visuality in a gallery space. Spaceparticles is a synthesis, where movement blending into music is combined with spatial-visual manipulation, bringing new levels into the work. Spaceparticles #5 is the second part of the Spaceparticles trilogy by Liisa Pentti +Co.

In the two-year Spaceparticles project, the dance group challenges the notion of choreography three times, thus creating a living, spatial-kinestehtic experience of the parallel worlds of dance and music. The bodily states of the dancers, rhythms and space blend into the music of Terry Riley.

Date of Premiere: 28.5.2013

 

 

I’ll Become a Tree (2012)

By Performances

 

 
lp_illbecomeatree

I’LL BECOME A TREE

Where is the dance after is has been danced?
Where is the dead dancers’ dance?

After its execution the dance is scattered into the air but it lives in our bodies and memories at least as long as we live. Martha Graham’s dance, the Graham Technique, became gradually stiffer after her death. Merce Cunnighams studio was closed down and his company stopped after two years of touring after Merce’s death. And all the rest of them, may they rest in peace.

Dance becomes memories in us and leaves traces, either danced or otherwise experienced . Can I own my memories? What are those traces ?

They are my comic book, my visions, my intuiton, my dreams and daydreams – what gets fixe , like an insoluble mineral in my fantasy, in my mind?

Where does the paranoia start, what is in the freely floating words – dropping down here and there? The words dropping from memories, craving for the space around them to resonate- the magic spells, the magic words of dead civilizations, where did they go?

What is your body’s memory of my dance? What is mine?

I am my own compost.
I will become a tree after I die.
Or was I only a dream?

I’ll Become a Tree is a happening based on the solo The Weight of My Heart by dancer and choreographer Liisa Pentti. The original solo had its premiere in Nov 2011 and since then Liisa Pentti has performed it 16 times in different locations. Almost a year after the premiere, the themes of the piece have been composted and grained into the conscious and unconscious body-mind of the performer.

During 2-3 hours Liisa Pentti, light designer Meri Ekola and composer Patrick Kosk create an event for the altered states through the dance and the objects that are present in the original piece. Also sounds, songs and lights that are embedded in it as the source material will find its place in this happening.

Liisa Pentti, Meri Ekola and Patrick Kosk are using the hidden and neglected material of the piece to create an event in the gallery space.  I’ll become a tree is based on the idea of duration and its manifestations in the landscape of personal and stolen memories. The sources include lives and stories of Sabina Spielrein, Marina Tsvetaeva, Marina Abramović and Melina Mercouri, among others.

The happening is being created for Performance Compost, a 3-week event in the Kiasma modern art museum in Helsinki Oct 2012.

Saturday 6.10.2012 at 15-18
Tuesday 9.10.2012 at 15-17
Kiasma Museum of Contemporary Art

 

Spaceparticles #6 (2012)

By Performances

 

 
Spaceparticles02

SPACEPARTICLES #6

Spaceparticles #6 is a concert for four dancers, based on Terry Riley‘s semialeatoric work ‘In C’ (1964). The open form composition has been the inspiration for choreographer Liisa Pentti. Dancers create an experiential event of sound, movement and visuality.

Concept and direction: Liisa Pentti
Dance: Realiina Brunou, Johanna Ikola, Liisa Pentti, Nina Viitamäki
Music: Terry Riley, ‘in C’
Lighting design: Meri Ekola
Sound design: Patrick Kosk, Jouni Tauriainen
Costumes: Terttu Torkkola
Production coordinator: Nuppu Stenros
Production: Liisa Pentti +Co

Date of Premiere: 5.6.2012
Place of premiere: Liisa Pentti +Co Studio, Helsinki

Excerpts from press reviews:

“”In Liisa Pentti works is each dancer’s invaluable contribution to the whole. The movements become sounds, tones, and inseparable from the music. The choreography is generally clear, repetitive, and at moments almost parodic. The tempo leaps in waves and the focus shifts between body parts. Sometimes the palms move up and down, sometimes feet jump, and at times the hips are taken over by hula-hula movements. Dancers’ ability to listen is quite impressive. Just as your eyes get stuck in any single musician and her instrument during a concert, so is attention drawn now and then to an individual dancer’s craft before returning to a panoramic view. It is also exciting to realize that the seemingly disparate choreography is in fact consistent. Spaceparticles # 6 is not a performance for the impatient. No dramatic twists are promised. Rather, the dance of the spaceparticles should be savored slowly and peacefully.” (Isabella Rothberg, Hufvudstadsbladet 7.6.2012) >> read full review

“Performers are like space particles, as the title suggests. They don’t touch each another, yet some cohesion power keeps them in a relationship with one another. There is simultaneous chaos and order. Regularity as in fractals. And to find metaphors from nature, the dancers copy each other’s movement like dna. At some point I stopped looking at the movement of individual dancers. Especially the fervent spinning at the end provided minialistic meditation at its best.”
(Jussi Tossavainen, Helsingin Sanomat 8.6.2012)

“To me, there was a joyful paradox in the title Spaceparticles #6 – a concert for four dancers and space particles. A concert gives me the association of a more formal event, where the audience sits in neat rows. The atmosphere of the performance was quite contrary. A mix of pillows and a few chairs, and performers that are far from formal. Spectators were invited to get comfortable. Perhaps a concert for space particles gives some clue of the unconventional nature of the event. A concert for dancers, or concert of dance, is a simply brilliant concept.” (Heini Tuoresmäki, Liikekieli.com 29.6.2012) >> read full review

 

 

Wow look at this!

This is an optional, highly
customizable off canvas area.

About Salient

The Castle
Unit 345
2500 Castle Dr
Manhattan, NY

T: +216 (0)40 3629 4753
E: hello@themenectar.com