Men of Honour – Retro 2 (2009)

 

 
lp_menofhonour

MEN OF HONOUR – RETRO 2

Choreographer Liisa Pentti’s piece in the spirit of the Sopranos mafia challenges the romantic worldview of violence, vengeance and death in an intelligent and exhilarating way.

Men of Honour – Retro 2 a dance piece about the manly man’s world, in the inspiration from old mafia movies. Men of Honour is in the thematics of manhood, violence and gender role models. Men of Honour was first premiered in 2002 in Helsinki, Zodiak – Center for New Dance, and this remade Men of Honour – Retro 2 had its premiere in 2009.

Directed by Liisa Pentti
Performers: Gabriela Aldana-Kekoni, Janne Aspvik, Elmer Bäck, Giorgio Convertito, Ville Johansson, Mikko Orpana and Nina Viitamäki
Musician: Kalevi Louhivuori
Light design: Mia Kivinen
Sound design: Patrick Kosk, Liisa Pentti
Video: Sari Antikainen
Wardrobe: Marja Uusitalo, Terttu Torkkola
Production: Liisa Pentti + Co, in collaboration with Zodiak – Center for New Dance

Date of premiere: 2002/2009
Place of premiere: Helsinki

Excerpts from press reviews:

“Kummisetä, Suuri gangsterisota, Sopranos…mitä näitä nyt onkaan. Men of Honour upotti mafiatodellisuuden, mafiaelokuvat ja musikaaliestetiikan samaan taikinaan. Kun taikina pilkottiin, kaulittiin, käännettiin ja lisättiin liemi, niin siitä syntyi kummallisen herkullista soppaa. Men of Honourin lainaamiin maailmoihin sisältyy vahvaa kehonkieltä ja tunteiden liioittelevaa, eleellistä ilmaisemista… Rajusta tematiikastaan huolimatta teos oli myös hauska, viihdyttävä. Kun musikaalia lainataan tehokeinona ulos musikaalin omasta maailmasta, niin lopputulokset ovat usein kiinnostavia. Musikaali toimii hyvin eräänlaisena tyylikeinona. Men of Honourin kaltaisessa esityksessä Get Happy –biisin siivittämä laulu- ja tanssikohtaus oli ihan mielettömän hirtehinen ja hauska. Nina Viitamäki oli kohtauksessa kestohymyroolissaan suorastaan riemastuttavan säteilevä ja glamuröösi, kuin suoraan Broadwaylta Krunikkaan lennätetty Marilyn-vedos. Viitamäki oli vastustamaton sekoitus Tarantinon naisia ja 50-luvun Hollywood-glamouria. Tehokas oli myös kohtaus, missä Gabriela Aldana-Kekoni valmisti miehestään lihapataa ja Viitamäki veisteli taustalla milloin omaa kaulaansa ja milloin sääriluutaan. Veitset toivat yllättävän vaaran kokemuksen myös katsomoon. On mielenkiintoista, miten vahvasti veitsen tuominen näyttämölle vaikutti. Entä jos veitsi karkaa käsistä, ovatkohan veitset oikeasti teräviä…?” (Katja Keränen, Liikekieli 24.5.2009)

Comments are closed.