Die Unheimliche Freundin (2007)

 

 
lp_unheimliche

DIE UNHEIMLICHE FREUNDIN

Choreographer Liisa Pentti explores the theme and experience of unfamiliarity in her group work Die Unheimliche Freundin. ‘Unheimlich’ (uncanny) is the strange, unknown and undefined part inside us that words cannot fully describe. Our 21st century world emphasises visual experiences and rational logic, yet reality is also perceived more multilayered than ever. Science tries to rationalize the world we live in, yet the hidden and uncanny strangeness inside of us remains.

Liisa Pentti’s choreography consists of short intertwining scenes with unordinary movement material. The work has been inspired by Freud’s 1919 essay Das Unheimliche and by American artist Robert Longo’s The Freud Drawings from 2000–2002.

Die Unheimliche Freundin operates on the borders of mystery and humour. The work premiered at Zodiak – Center for New Dance in 2007, as part of the Helsinki Festival programming.

Concept, choreography and direction: Liisa Pentti
Performers: Giorgio Convertito, Ayara Hernandez, Riina Huhtanen, Felix Marchand, Mickaël Stoeckel, Nina Viitamäki
Sound design: Patrick Kosk
Lighting design: Tuukka Törneblom
Costume design: Terttu Torkkola
Production: Liisa Pentti + Co & Zodiak – Center for New Dance
In co-operation with: Helsinki Festival

Date of premiere: 22.8.2007
Place of premiere: Zodiak, Helsinki

Excerpts from press reviews:

“Liike porautuu mielen syövereihin… Pentti tekee filosofista tanssia, jokaisella liikkeellä on merkityksensä.” (Anna Venejärvi, Helsingin Sanomat 24.8.2007)

“Gruppen tar avstånd från alla mera traditionella former av enhetskonstnärliga och mot den sceniska världens illusion riktade verk till förmån för öppenhet, ögonblicklighet och publiktillvändhet… Illusionslös är föreställningen trots allt inte. Tvärtom är grundtonen varm, nostalgisk och lekfull med lämpliga stänk av dramatisk ironi när vi på läktaren har intryck av att veta mera än protagonisterna på scenen. Beskrivningen av Liisa Pentti som en postmodern romantiker känns helt befogad.” (Jan-Peter Kaiku, Hufvudstadsbladet 24.8.2007)

“tummasävyisistä lähtökohdista on kuitenkin syntynyt lähes hauska ja melko valoisa teos. Pentille ihmisen “pimeys”, hänen tuntematon minänsä, ei selvästikään ole mikään pelottava asia. Se on kuin epälooginen ystävä, jota ei voi koskaan täysin tuntea, mutta jonka kanssa on mielenkiintoista tehdä yhteistyötä… Jännittävintä esityksessä onkin se, että vaikka kukin (tanssija) välillä tuntuu seuraavan aivan omaa sisäistä tarinaansa, kokonaisuus ei hajoa, vaan kaikki ovat mukana samassa teoksessa… Kuusihenkinen tanssijajoukko on nimenomaan ryhmä, jossa kaikki työskentelevät toistensa hyväksi, saavat ja antavat energiaa, mutta pystyvät rauhassa suomaan myös tilaa toisilleen.” (Annikki Alku, Uutispäivä Demari 28.8.2007)

Comments are closed.