Performances

The Space

08.06.2018
/ / /
Comments Closed

The Body is a (clear) Place in the Space, part 2: The Space

Premiere: Saturday 13th October at 4 pm, Kiasma Theater, Helsinki
Other performances: 16.10. at 5 pm | 17.10. at 7 pm | 19.10. at 7 pm | 20.10. at 4 pm

Liisa Pentti’s movement workshops in Swedish and Finnish are held on 18.10. at 5 pm and 7 pm. Read more here
An open discussion event in Finnish “Tila, tanssi ja arkkitehtuuri” is held on 20.10. at 1 pm. Read more here.

Concept and direction: Liisa Pentti
Dancers: Rea-Liina Brunou, Johanna Ikola, Carita Lähteenmäki, Maija Reeta Raumanni, Satu Rekola, Nina Viitamäki
Music and sound design: Jukka Kääriäinen & Co
Musicians: Jukka Kääriäinen and Eero Savela
Lighting design: Meri Ekola
Costume design: Tua Helve
Spatial design: Salla Salin
Producer: Inari Pesonen
Production: Liisa Pentti +Co, Kiasma Theatre
Supported by: Svenska Kulturfonden, Oscar Öflunds Stiftelse, Arts Promotion Centre Finland, City of Helsinki, Eskus – Performance Center, Finnish Cultural Foundation and O Espaco do Tempo residency centre.

“But we know that behind every image (experience) revealed, there is another image (experience) more faithful to reality, and in back of that image (experience) there is another, and yet another behind the last one, and so on, up to the true image (experience)  of the absolute mysterious reality that no-one will ever see (experience).”
Michelangelo Antonioni

The Space is a work for six dancers, two live musicians and several video projections. It is a work about spatial and bodily metamorphoses that create a multi-sensory dialogue between the space, the performers and the viewer. The performers use the whole of the auditorium, blurring the boundary between the audience and the stage and creating new ways of looking at the space. The work invades the Kiasma Theatre stage in a sensitive, soft, minimal and sometimes arrogant way. The gaze, movement and speech of the performers makes the space become visible and alive.

The Space is a performance about emptiness, space and outer space, absence and presence. It is about the connection between seeing and understanding the meaning. And about a dog. The performers create visions of body, mind and voice transformations and return these to the beginning where nothing has stayed the same. The Space creates a seemingly chaotic performative landscape that reflects glimpses of beauty and terror. The layeredness of the space merges with the layeredness of the performance mixing together stories, fiction, everyday and realism.

The Space departs from three intertwining themes: the haptic space creating movement, the simultaneity of the past and the future and the collision of sensoriality and thinking. The work draws inspiration from the films of Bela Tarr, a Hungarian film director, and architect Juhani Pallasmaa’s article Hapticity and Time.

The Body is a (clear) Place in the Space is a two-part performance series happening in the years 2017-18. The first part is a duet called The Body where Liisa Pentti performs with the Danish performance artist Bo Madvig. The duet premiered in Helsinki in September 2017.

Photos: Pirje Mykkänen / Finnish National Gallery

The Space on teos kuudelle tanssijalle, kahdelle live-muusikolle sekä videoteoksille. Se luo tilallisia ja kehollisia metamorfooseja samalla kannustaen katsojaa moniaistiseen dialogiin tilan kanssa. Teos levittäytyy eri puolille Kiasma-teatterin näyttämöä ja katsomoa herkästi, lempeästi, röyhkeästi, vähäeleisesti. Esiintyjien katse, liike ja puhe tekevät näyttämötilan näkyväksi ja eläväksi.

The Space on esitys tyhjyydestä, tilasta ja avaruudesta, poissaolosta ja läsnäolosta. Näkemisen ja merkityksen ymmärtämisen välisestä yhteydestä. Sekä koirasta. Esiintyjät luovat erilaisia kehon, mielen ja äänen muodonmuutoksellisia näkymiä ja palauttavat ne aina lähtöruutuun, jossa mikään ei ole säilynyt ennallaan. Teos luo paikoitellen kaoottiselta vaikuttavan esityksellisen maiseman, jonka sisällä välähtelee kauneus ja kauhu. Tilan kerroksellisuus yhdistyy esityksen kerroksellisuuteen sekoittaen tarinat, fiktion, arjen ja realismin.

The Spacen lähtökohtina on kolme toisiinsa nivoutuvaa teemaa: haptinen tila liikkeen tuottajana, siitä muodostuva menneisyyden ja tulevaisuuden samanaikaisuus sekä aistimellisuuden ja ajattelun yhteentörmäys. Inspiraationa ovat toimineet unkarilaisen Bela Tarr´n elokuvat sekä arkkitehti Juhani Pallasmaan artikkeli Hapticity and Time.

Liisa Pentti +Co:n kaksiosainen teossarja The Body is a (clear) Place in the Space ajoittuu vuosille 2017–2018. Teossarjan ensimmäinen osa on duetto The Body, jossa Liisa Pentti esiintyy yhdessä tanskalaisen esitystaiteilija Bo Madvigin kanssa. Teoksen ensi-ilta oli Cirkon Maneesissa syyskuussa 2017.

Read More

Klaustro – shhh!

20.11.2017
/ / /
Comments Closed

“This is the way the world ends
This is the way the world ends
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper”

– T.S.Eliot: The Hollow Men

In December 1987, Liisa Pentti performed her first solo work in Finland as a young choreographer and as a member of Zodiak Presents collective. The piece was entitled Klaustro and it was performed on the stage of the KOM Theatre. Now, 30 years later, the performance is re-enacted in Zodiak Stage in collaboration with the young choreographer Veronika Lindberg.

The inspiration of the original performance was The Waste Land by T. S. Eliot, the atmospheres of which provided the foundation for the movement material and the choreography.

In the new interpretation, Pentti and Lindberg focus on themes that arise from Klaustro’s original version: the memory and the history imbedded in the body, loneliness, a jump, lightness, shadow, death, aging, nostalgia and the present moment.

Choreographer Liisa Pentti is one of the pioneers of Finnish contemporary dance, and also of Zodiak. Veronika Lindberg graduated as a choreographer from the Theatre Academy of the University of the Arts Helsinki in spring 2016.

Choreography and concept: Veronika Lindberg, Liisa Pentti
Dance: Liisa Pentti
Lighting design: Mia Kivinen
Sound design: Markus Lindén
Production: Zodiak – Center for New Dance, Liisa Pentti +Co
Photos: Sanna Kaesmae

Premiere: 21.11.2017, Zodiak – Center for new dance, Helsinki

 

“This is the way the world ends
This is the way the world ends
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper”

– T.S.Eliot: The Hollow Men

Liisa Pentti esitti joulukuussa 1987 KOM-teatterin näyttämöllä sooloteoksen Klaustro. Se oli Liisa Pentin ensimmäinen kokoillan soolo vastaperustetun Zodiak Presents -yhdistyksen jäsenenä. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, teos syntyy Zodiakin näyttämölle uudelleentulkittuna, yhteistyössä nuoren polven koreografin Veronika Lindbergin kanssa.

Alkuperäisen teoksen henkisenä alkuunpanijana oli T.S. Eliotin runokokoelma The Waste Land (suom. Autio maa), jonka runojen synnyttämiin tunnelmiin liikemateriaali ja koreografia pohjautuivat.

Klaustro – shhh! poikkeaa uudelleentulkintojen perinteestä. Sen sijaan että alkuperäinen esittäjä siirtäisi teoksensa uudelle sukupolvelle, teoksen esittää tälläkin kertaa Pentti itse. Veronika Lindberg on teoksessa mukana koreografina, ja uusi tulkinta syntyy kahden eri koreografisukupolven edustajan vuoropuheluna.

Pentti ja Lindberg tarttuvat uudelleentulkinnassaan teemoihin, jotka nousevat Klaustron alkuperäisestä versiosta: kehon muisti ja historia, yksinäisyys, hyppy, keveys, varjo, kuolema, vanheneminen, nostalgia, tämä hetki.

Edelleen aktiivisesti koreografina toimiva Liisa Pentti kuuluu suomalaisen nykytanssin ja Zodiakin pioneereihin. Veronika Lindberg valmistui koreografiksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta keväällä 2016.

Konsepti ja koreografia: Veronika Lindberg, Liisa Pentti
Tanssi: Liisa Pentti
Valosuunnittelu: Mia Kivinen
Äänisuunnittelu: Markus Lindén
Tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Liisa Pentti +Co
Valokuvat: Sanna Kaesmae

Ensi-ilta: 21.11.2017, Zodiak – Uuden tanssin keskus, Helsinki

Read More

The Body

30.05.2017
/ / /
Comments Closed

The Body is a performance about beauty and its simultaneous impossibility; about the complexity of signifying and about human fragility.

The work has two intertwining themes: the simultaneity of the past and the future and the collision of thought and sensoriality. The performers create bodily transformations that resonate the timeless and eternal as well as the fleeting nature of life.

Liisa Pentti’s duet with the award-winning Danish performance artist Bo Madvig lets the body to take centre stage. The unspoken dialogue between the performers does not present but rather makes visible the interaction between mind and body in time and space. The movement arising from within examines the possibilities and impossibilities of bodies in space. What do we see when we look at the body? Are we able to look at it as separate from signifying? And is it at all necessary to do so?

The lighting design by Meri Ekola creates different situations for the bodies to be present and seen in the especially magnificent performance space of the Cirko Maneesi. Jouni Tauriainen has created a timeless network of sounds that coalesce into the transparent costume design by Tua Helve and the tremulous Violin Concerto in D Major by Tchaikovsky.

The Body is the first part of a performance series happening in the years 2017 and 18 called The Body is a (clear) Place in the Space. The series investigates the metamorphosis of bodies and space in a performance, with the presence of an audience.

Concept Liisa Pentti
Performers Bo Madvig (DK), Liisa Pentti
Lighting design Meri Ekola
Sound design Jouni Tauriainen
Costume design Tua Helve
Producer Inari Pesonen
Photos Uupi Tirronen
Production Liisa Pentti +Co
Supported by The Arts Promotion Centre Finland, the City of Helsinki, Nordic Culture Point and the Finnish-Danish Cultural Foundation.

Premiere: Fri 22.9.2017, Cirko, Helsinki.

The Body on esitys kauneudesta ja tuon kauneuden samanaikaisesta mahdottomuudesta. Se on tanssi merkityksenannon monimutkaisuudesta ja inhimillisestä hauraudesta.

Teoksessa on kaksi toisiinsa nivoutuvaa teemaa: menneisyyden ja tulevaisuuden samanaikaisuus sekä aistimellisuuden ja ajatuksen yhteentörmäys. Esiintyjät luovat kehollisia muodonmuutoksia, jotka resonoivat ajatonta ja ikiaikaista sekä toisaalta hetkellisyyttä ja kaiken katoavaisuutta.

Liisa Pentin duettoteos palkitun tanskalaisen esitystaiteilijan Bo Madvigin kanssa nostaa nimensä mukaisesti valokeilaan kehon. Esiintyjien sanaton vuoropuhelu ei esitä vaan tuo näkyväksi mielen ja kehon dialogin tilassa ja ajassa. Sisältä nouseva liike tutkii kehon mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia tilassa. Mitä näemme kun katsomme kehoa? Osaammeko katsoa kehoa merkityksistä vapaana? Ja onko se ylipäänsä tarpeellista?

Meri Ekolan valosuunnittelu luo poikkeuksellisen hienoon esitystilaan, Cirkon Maneesiin, muuttuvia tilanteita, joissa kehot nousevat esiin ja tulevat nähdyiksi. Äänisuunnittelija Jouni Tauriainen on luonut merkityksiä pakenevan ajattoman äänirihmaston, joka yhdistyy pukusuunnittelija Tua Helven kuulaisiin esiintymisasuihin ja Tsaikovskin värisevään D-duuri viulukonserttoon.

The Body on ensimmäinen osa vuosina 2017-18 syntyvästä teossarjasta The Body is a (clear) Place in the Space. Teossarja tutkii kehon ja tilan muodonmuutoksia esitystilanteessa, vuorovaikutuksessa yleisön kanssa.

Konsepti Liisa Pentti
Esiintyjät Bo Madvig (DK), Liisa Pentti
Valosuunnittelu Meri Ekola
Äänisuunnittelu Jouni Tauriainen
Pukusuunnittelu Tua Helve
Tuottaja Inari Pesonen
Valokuvat Uupi Tirronen
Tuotanto Liisa Pentti +Co
Esitystä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Helsingin kaupunki, Pohjoismainen kulttuuripiste sekä Suomalais-tanskalainen kulttuurirahasto.

Ensi-ilta: pe 22.9.2017, Cirko, Helsinki.

 

Read More

Sight Seeing

18.04.2017
/ / /
Comments Closed

 

Sight Seeing

by choreographer Liisa Pentti and composer Paul Pignon is a performance combining dance, speech, music and interactive media. An online camera attached to the dancer projects real-time image on the screen bringing the dialogue between movement and stillness as part of the work. Every performance of Sight Seeing is different; the work always varies according to the space and the audience. The improvisatory performance explores gaze and perception. The gaze of the performer, seen through the video projection, meets the gaze of the audience. The live interaction between the performer, musicians and audience grows important in the momentary, uncontrollable atmosphere of the work.

Dance Liisa Pentti
Music Paul Pignon
Technology Paul Pignon
Production Liisa Pentti +Co

 

Sight Seeing

on koreografi Liisa Pentin ja säveltäjä Paul Pignonin tanssia, puhetta, musiikkia ja interaktiivista mediaa yhdistävä esitys, jossa tanssijaan kiinnitetty on-line kamera heijastaa valkokankaalle reaaliaikaista kuvaa tuoden liikkeen ja liikkumattomuuden vuoropuhelun osaksi esitystä. Sight Seeing elää esityskerrasta toiseen ja reagoi aina tilaan ja yleisöön. Improvisatorisen teoksen keskiössä on katse ja havainto. Esiintyjän katse, joka näyttäytyy videoprojisoinnin muodossa, kohtaa yleisön katseen. Esiintyjän, muusikoiden ja katsojan vuorovaikutus tilassa korostuu teoksen hetkellisyyden ja hallitsemattomuuden äärellä.

Tanssi Liisa Pentti
Musiikki Paul Pignon
Tekniikka Paul Pignon
Tuotanto Liisa Pentti +Co

 

 

Read More

Jeux, uudelleen kuviteltu / re-imagined (2016)

29.08.2016
/ / /
Comments Closed

Jeux

Jeux is among the least known ballets made by Vaslav Nijinsky. It had its premiere in Theatre de Champs Elysées in Paris in 1913 just two weeks before the Sacre du Printemps. The only remains of this poemé danse – as Nijinsky called it – that are left are five press photos, few sketches, reviews and the music of Claude Debussy which became an icon in the history of music as the first modernistic composition. The ballet has remained a secret. Based on these few documents. Liisa Pentti +Co will re-imagine the mysterious ballet with its hidden language in true futuristic spirit. jeux-reimagined is a co-production between Liisa Pentti +Co and Ehkä-production.

Performances in Kutomo, Turku: 19.-21.10.2016
Performances in Ateneum, Helsinki: 4.-6.11.2016

Concept and direction: Liisa Pentti
Dance: Jouni Järvenpää, Maija Reeta Raumanni, Anna Torkkel
Creation of the choreography: Jouni Järvenpää,Liisa Pentti, Maija Reeta Raumanni, Anna Torkkel
Light design: Vespa Laine
Sound design: Jouni Tauriainen
Stage and costume design: Graziella Tomasi
Advisor: Hanna Järvinen
Production: Liisa Pentti +Co, Ehkä-tuotanto

This performance has been made possible by support from Alfred Kordelin Foundation, Oskar Öflunds Stiftelse and Svenska Kulturfonden.

 

 

Jeux on Vaslav Nijinskyn ’kadonnut’ baletti, joka kantaesitettiin Pariisissa 1913, vain muutama viikko ennen kuuluisaa Kevätuhri-baletin esitystä. Jeux oli myös Claude Debussyn viimeinen orkesterisävellys, joka lunasti paikkansa musiikin historiassa ensimmäisenä modernistisena sävellyksenä. Baletti sen sijaan on jäänyt arvoitukseksi. Teoksesta on säilynyt jälkipolville viisi valokuvaa, muutama arvio ja Debussyn musiikki. Tältä pohjalta Liisa Pentti ja työryhmä kuvittelee teoksen uudelleen ja antaa menneisyydestä peilautuvalle Jeux-koreografialle muodon futuristisessa hengessä.

Konsepti ja ohjaus: Liisa Pentti
Sisällöllinen neuvonantaja: Hanna Järvinen
Esitys: Jouni Järvenpää, Maija Reeta Raumanni, Anna Torkkel
Valosuunnittelu: Vespa Laine
Äänisuunnittelu: Jouni Tauriainen
Lavastus ja puvustus: Graziella Tomasi
Tuotanto: Ehkä-tuotanto, Liisa Pentti +Co

Teosta on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.
ke 19.10.2016 klo 19 ensi-ilta
pe 21.10. klo 19
su 23.10. klo 17
ke 26.10. klo 19
la 29.10. klo 20

Nykytaidetila Kutomo
Kalastajankatu 1 B
20100 Turku

Liput: 15/10€
Varaukset ja tiedustelut: ehkatuotanto(at)gmail.com

Helsingin esitykset Ateneum-salissa 4.-6.11.2016.

Kordelin_RGBOÖ_logo2Svenska_kulturfonden_logo_horisontell_svart_RGB

Read More

La Folia @2016

04.02.2016
/ / /
Comments Closed

 

LA FOLIA @2016

La Folia @2016 is a reconstruction of Liisa Pentti’s choreography La Folia Melancolia from 1993. La Folia Melancolia is based on the memoir of Albert Speer, Adolph Hitler’s minister of defense, and the human spirit of survival. The central theme of the memoir is Speer’s attempt to understand what happened and to write his own version of the events. At the same time, the memoir is a revealing description of fundamental paradoxes concerning the hunger for power, the (childish) pleasure of power, the longing for community, and the manipulation of community.

La Folia Melancolia drew out the legacy of war and its horror and anxiety – on an individual, a woman.  It was a dance ritual where slow and repetitive patterns created a movement landscape amidst the ruins. La Folia Melancolia was performed at the Cable Factory in Helsinki in 1993, by Liisa Pentti and Katariina Vähäkallio. Soundspace was created of compositions by Patrcik Kosk, Hans Peter Kuhn and Karl-Heinz Stockhausen.

Now, 20 years later, Liisa Pentti revisits the themes of power and violence, memories and survival. La Folia @2016 is a reconstruction of the original choreography, but in a new form. This reconstruction not only tackles themes that are current once again, but also poses the question of the possibility or necessity of reconstruction in dance – the contemporaneity of dance and the possibilities of choreography.

 

Choreography: Liisa Pentti
Dance: Katariina Vähäkallio ja Liisa Pentti
Lighting design: Meri Ekola
Sound design: Patrick Kosk, Jouni Tauriainen
Space design: Emma Helle

Premiere: 15 April, 2016 19:00
Other performances:
16 April, 2016 19:00
17 April, 2016 19:00
Mad House Helsinki

12 May, 2016 19:00
13 May, 2016 21:00
14 May, 2016 18:00
Postmoderni tanssi Suomessa?

 

Liisa Pentin koreografia La Folia Melancolia vuodelta 1993 pohjautuu Hitlerin puolustusministerin ja arkkitehdin Albert Speerin muistelmiin ja siitä kummunneeseen pohdintaan ihmisen ristiriitaisuudesta ja kyvystä selviytyä. Muistelmien kantava teema on Speerin pyrkimys ymmärtää tapahtunutta ja kirjoittaa tapahtuneesta oma versio. Samalla muistelmat ovat myös paljastava kuvaus eräistä ihmisen perimmäisistä ristiriidoista, jotka koskettavat potentiaalista vallanhalua, vallassa olemisen synnyttämää (lapsellista) nautintoa ja siitä seuraavaa hybristä sekä yhteisöön kuulumisen tarvetta ja yhteisön manipulaatiota sen antamalla mandaatilla. Tämä mandaatti mahdollisti viime kädessä uskonnollis-poliittisten riittien suorittamisen ja kaaoksen, pelon, hulluuden ja mielen väkivaltaisen ja armottoman puolen esiin tulemisen 1930- luvun Saksassa.

La Folia Melancolia oli teos, joka piirsi esiin yksilön – naisen – tapaa käsitellä sodan perintöä ja sen sisältämää kauhua ja ahdistusta. Se oli tanssillinen rituaali, jossa hitaasti toistetut, unenomaiset liikekuviot loivat liikkeellisen maiseman raunioiden keskellä. Teoksen alkuperäisversio, La Folia Melancolia, esitettiin Kaapelitehtaan Turbiinisalissa ja siinä esiintyivät Liisa Pentti ja Katariina Vähäkallio. Teoksen äänimateriaalina käytettiin Patrick Koskin, Hans Peter Kuhnin ja Karl-Heinz Stockhausenin musiikkia.

Koreografi Liisa Pentti palaa nyt, 20 vuotta myöhemmin, tähän teemaan ja haluaa löytää mielekkään suhteen vallan ja väkivallan, muistojen ja niistä selviytymisen välille. La Folia @2016 on rekonstruktio ja aikalaisteos teemoista, joita alkuperäinen koreografia piti sisällään. Teoksen muoto on uusi, mutta sen sisältämät, muistamiseen ja selviytymiseen liittyvät kysymykset ovat jälleen ajankohtaisia. Teoksen kaivaminen haudasta asettaa myös kysymykset rekonstruktiosta ja sen mahdollisuudesta ja tarpeellisuudesta tanssitaiteessa – toisin sanoen tanssin tämänhetkisyydestä sekä koreografian mahdollisuuksista koskettaa ja avata jotain yhteiskunnallista.

Koreografia: Liisa Pentti
Tanssi: Katariina Vähäkallio ja Liisa Pentti
Valosuunnittelu: Meri Ekola
Äänisuunnittelu: Patrick Kosk, Jouni Tauriainen
Tila: Emma Helle

15 huhtikuu 2016 19:00
16 huhtikuu 2016 19:00
17 huhtikuu 2016 19:00
Mad House Helsinki

12 toukokuu, 2016 19:00
13 toukokuu, 2016 21:00
14 toukokuu, 2016 18:00
Postmoderni tanssi Suomessa?

Read More

The Sinking of the Titanic (2015)

09.12.2015
/ / /
Comments Closed
The Sinking of the Titanic (2015) Photo: Esko Koivisto

The Sinking of the Titanic (2015) Photo: Esko Koivisto

 

THE SINKING OF THE TITANIC

 

Liisa Pentti +Co and Sibelius Academy’s NYKY Ensemble performed The Sinking of the Titanic, a cult work from the 1970s, in collaboration with Gavin Bryars and Philip Jeck. The Sinking of the Titanic is a landscape formed by dance, music and space. The spectator’s own memories intermingle with cultural images and the collective consciousness. Bryars’s composition is based on the 1912 tragedy of RMS Titanic that collided with an iceberg on the coast of Newfoundland. The composition utilises elements related to the catastrophe, including musical pieces and the hymn Nearer, My God, to Thee, which is the alleged song the band was playing before the ship hit the iceberg, and also when the ship was sinking. The foundation of this collaborative work is based on the sinking of the Titanic, the ongoing battle for the reconciliation of nature and technology, and Bryars’s idea of time continuing eternally in underwater conditions.

On the basis of the composition, Liisa Pentti created a dance performance exploring the movement of time.

Liisa Pentti, choreographer and director
Gavin Bryars, composition
Meeri Altmets, Janne Aspvik, Rea-Liina Brunou, Johanna Ikola, Andrius Katinas, Carita Lähteenmäki and Nina Viitamäki, dance
NYKY Ensemble, music
Gavin Bryars (UK), double-bass
Philip Jeck (UK), turntables and electronics
Emil Holmström, direction of NYKY Ensemble
Meri Ekola, lighting design
Bob Brunell (UK), sound design
Terttu Torkkola, costumes
Graziella Tomasi (Italy, Germany), staging
Libero Mureddu and Sanja Karppinen, producers

Premiere 26.11.2015
Music Centre, Helsinki

 

 

Liisa Pentti +Co ja Taideyliopiston Sibelius- Akatemian NYKY Ensemble esittivät Musiikkitalon Black Boxissa 1970-luvun kulttiteoksen The Sinking of the Titanic yhteistyössä musiikin säveltäjän, Gavin Bryarsin ja Philip Jeckin kanssa. Sävellys perustuu vuonna 1912 tapahtuneeseen tragediaan, jolloin RMS Titanic -laiva törmäsi jäävuoreen. Sävellyksessä hyödynnetään katastrofiin liittyviä elementtejä, mukaan lukien musiikkikappaleita ja virttä Sua kohti Herrani, jonka kerrotaan soineen laivan upotessa. Titanicin uppoaminen, luonnon ja teknologian yhteensovittamisesta käytävä jatkuva kamppailu sekä Bryarsin ajatus ajan ikuisesta jatkumisesta vedenalaisissa olosuhteissa ovat kysymyksiä, joiden varaan yhteistyöteos rakentuu. Liisa Pentti loi sävellyksen pohjalta tanssiteoksen, jossa pohditaan kuinka aika liikkuu.

Liisa Pentti, koreografia ja ohjaus
Gavin Bryars (UK), sävellys
Meeri Altmets, Janne Aspvik, Rea-Liina Brunou, Johanna Ikola, Andrius Katinas, Carita Lähteenmäki ja Nina Viitamäki, tanssi
NYKY Ensemble, musiikki
Gavin Bryars (UK), kontrabasso
Philip Jeck (UK), levysoittimet ja elektroniikka
Emil Holmström, NYKY Ensemblen ohjaus
Meri Ekola, valosuunnittelu
Bob Burnell (UK), äänisuunnittelu
Terttu Torkkola, puvustus
Graziella Tomasi (Italia, Saksa), lavastus
Libero Mureddu ja Sanja Karppinen, tuottajat

Kantaesitys 26.11.2015
Musiikkitalo, Helsinki

 

Read More

WDMSNLCA – Why Does My Sister Not Like Contemporary Art? (2015)

19.10.2015
/ / /
Comments Closed

WDMSNLCA_web4

 

WDMSNLCA – Why Does My Sister Not Like Contemporary Art?

WDMSNLCA on pienimuotoinen salonkiesitys. Sen upottavista sohvatyynyistä heijastuu nykytaiteen olemus ja asema kulttuurissa, jossa markkinat ja taide syleilevät toisiaan. Teos rauhoittaa ja hivelee aisteja liikkeen, laulun ja lörpöttelyn keinoin tarjoten samalla hämmästyttäviä oivalluksia myös niille, joita nykytaide on pelottanut. Mikä parasta, tämän esityksen jälkeen pelko on varmasti kasvanut.

Estetiikan käsitteiden varomattomaan imitaatioon perustuvassa esityksessä ihmetellään muun muassa sitä, mitä (nyky)taide on, onko nykytaiteella laatukriteereitä ja kuka ne omistaa? Ja minkälainen taide saa maksaa?

Näihin päivänpolttaviin ja samalla ikuisiin kysymyksiin Liisa Pentti ja Riikka Theresa Innanen etsivät vastauksia muun muassa kieltämällä painovoiman ja kinesteettisen empatian. Onko meillä taidetta tai elämää senkin jälkeen, kun unelmat on brändätty?

 

WDMSNLCA is a small-scale salon performance. The luxurious pillows of its sofas reflect the essence and position of contemporary art in a culture where art and commerce are locked in a constant embrace. The performance soothes and caresses the senses using movement, singing and chattering, while also giving surprising insights to those who usually feel intimidated by contemporary art. And the best thing is: they are guaranteed to feel even more intimidated after experiencing this.

Based on careless imitation of aesthetic concepts, WDMSNLCA wonders what (contemporary) art is, is there a quality criteria to it, and if there is, who owns that criteria? And what kind of art is permitted to have a price tag on it?

Liisa Pentti and Riikka Theresa Innanen look for answers to these very topical yet eternal questions by using such methods as denying gravity and kinaesthetic empathy. Is there still a possibility of art, or life, after our dreams have been branded?

 

Työryhmä / Team

Konsepti, ohjaus / Concept, direction: Liisa Pentti
Esiintyjät / Performers: Riikka Theresa Innanen, Liisa Pentti
Taiteellinen neuvonantaja / Artistic advisor: Frans Poelstra
Valosuunnittelu / Light design: Meri Ekola
Äänisuunnittelu / Sound design: Patrick Kosk
Puvustus / Costumes: Terttu Torkkola
Tuotanto / Production: Liisa Pentti +Co, Zodiak – Uuden tanssin keskus
Kuvat / Photos: Timo Wright

Read More

Some plants need more light than others, but all need at least a little (2015)

04.08.2015
/ / /
Comments Closed

Plants_poster-803x1024

BLAUE FRAU & LIISA PENTTI:
SOME PLANTS NEED MORE LIGHT THAN OTHERS, BUT ALL NEED AT LEAST A LITTLE

In collaboration with the Helsinki Festival / Stage Festival

 

The feminist theatre group Blaue Frau collaborates with the diva of contemporary dance, Liisa Pentti, in this story of reincarnation. Some plants need more light than others, but all need at least a little is a tale of modern day perfectionism and how it can smother us. The performance transforms the stage into a space where life has disappeared, creating a void in which something new can begin and thrive.

Performed in Swedish, translated in Finnish and English.

Working group: Sonja Ahlfors, Mari Paikkari, Meri Ekola, Emil Grudemo El Hayek, Emma Helle, Liisa Pentti, Pauliina Turakka Purhonen, Jouni Tauriainen, Joanna Wingren, Johan Isaksson, Fredrik Gräsbeck

Read more: http://blauefrau.com/2015/05/16/some-plants-need-more-light-than-others-but-all-need-at-least-a-little/

Premiere 21.8.2015
Diana Scenen, Helsinki

 

 

Kulttimaineen saavuttanut feministinen teatteriryhmä Blaue Frau juhlii 10-vuotista olemasssaoloaan yhdessä nykytanssin diiva Liisa Pentin kanssa. Esitys toivottaa katsojat tervetulleeksi paikkaan, jossa ei tarvitse tuottaa mitään ja jossa kaikki tarvittava jo on, tai on jo ollut. Katastrofin, loppuun palamisen ja juhlien jälkeiseen paikkaan, missä jokin uusi odottaa muotoaan, leväten ja hiljaa.

Some plants need more light than others, but all need at least a little on esitys tyhjyydestä, joke syntyy tavoitellessamme kaikin voimin täydellisyyttä ja sen tuomaa onnea. Suorittaessamme elämää unohdamme maut, tuoksut ja valon tunteen kasvoillamme. Palamisen jälkeen seuraa tyhjiö, jossa jokin voi alkaa uudestaa. Kasvien keskellä hakeudumme aistien ja havainnoinnin sekä tuntemusten ja aavistusten pariin ja jätämme taaksemme kulutuskulttuurin vaatimukset ja suorittamisen ankarat käytännöt matkalla uuteen paratiisiin.

Teoksen esityskieli on ruotsi, käännetty suomeksi ja englanniksi.

Työryhmä: Sonja Ahlfors, Mari Paikkari, Meri Ekola, Emil Grudemo El Hayek, Emma Helle, Liisa Pentti, Pauliina Turakka Purhonen, Jouni Tauriainen, Joanna Wingren, Johan Isaksson, Fredrik Gräsbeck

Kantaesitys 21.8.2015
Diana-näyttämö, Helsinki

Read More

Laiva – The Ship (2014)

19.10.2014
/ / /
Comments Closed

LP__03 (1)

 

LAIVA – THE SHIP

Laiva – The Ship is a performance concept based on the composition The Sinking of the Titanic by English composer Gavin Bryars. He gathered inspiration for the piece from both the idea of memory and the eternal continuation of time and sound in underwater conditions. 2012 was the centenary of the sinking of the mighty ship off the coast of Newfoundland. Her collision with an iceberg was a terrible tragedy which killed over 2000 people but also became a symbol for the collision between modern technology and the forces of nature – hubris followed by catastrophe.

Laiva – The Ship is a performative landscape generated from these ideas. We approach the theme on the one hand through popular imagery based on James Cameron’s film, where melodrama and the theme of eternal love replace the icy and lethal reality in our imagination giving it an aura of romanticism, on the other hand referring to Marconi’s idea of the eternal continuation of sound under water. From these elements emerges the underwater variety in which the personal imagery of the audience combines with the collective consciousness and our shared cultural imagination.

The first version of Laiva – The Ship was performed in Kiasma on 24th and 25th of October 2014 as part of Poikkeustila – performing arts event.

The second version of Laiva – The Ship was performed in Eskus Performance Center in Helsinki in November 2014.

 

 

Laiva – The Ship -esityskonsepti perustuu englantilaisen Gavin Bryarsin sävellykseen The Sinking of The Titanic, jonka inspiraationa on ollut muisti sekä ajatus äänen ja ajan ikuisesta jatkumisesta vedenalaisissa olosuhteissa.

Titanicin törmääminen jäävuoreen ja sen uppoaminen oli paitsi murhenäytelmä, myös modernin ajan ihmisen luoman tekniikan ja insinööritaidon yhteentörmäys luonnonvoimien kanssa – hybris, jota seurasi katastrofi.

Laiva – The Ship on vedenalainen varietee, joka muodostaa näiden kysymysten pohjalta kehittyvän esityksellisen maiseman, jonka ensisijainen lähtökohta liittyy Titanicin kohtalon synnyttämään populaarikuvastoon. Esityksen toinen teema liittyy radion keksijän Giugliemo Marconin ajatukseen äänen ikuisesta jatkumisesta vedenalaisissa olosuhteissa.

Teoksen ensimmäinen versio esitettiin Kiasmassa 24.-25.10.2014 osana Poikkeustila -esitystaidetapahtumaa.

Toinen versio esitettiin Esitystaiteen keskuksessa Helsingissä 11.–17.11.2014.

”Laiva – The Ship -esityksen vaivihkainen vakavuus ja ankaruus vaikuttavat.” Maria Säkö, HS 19.11.2014

”Koreografi Liisa Pentillä on ainutlaatuinen kyky. Hän pystyy luomaan täysvalossa, lähietäisyydellä tapahtuvasta esityksestä luontevan ja lämminhenkisen tapahtuman..” Annikki Alku, Demokraatti 17.11.2014 (arvio teoksesta Laiva – The Ship)

 

 

Työryhmä / Team:

Konsepti / Concept: Liisa Pentti
Esiintyjät / Performers: Rea Liina Brunou, Andrius Katinas, Carita Lähteenmäki, Liisa Pentti
Valosuunnittelu / Light design: Meri Ekola
Äänisuunnittelu / Sound design: Jouni Tauriainen
Tila / Stage design: Graziella Tomasi
Puvustus / Costumes: Terttu Torkkola
Tuotanto / Production: Liisa Pentti +Co

 

Photos: Esko Koivisto

Link to press photos

Read More
Page 1 of 3123